Journal

Huomioita ja päivityksiä kirjojeni ja luentojeni maailmasta

KIRJATLUENNOTEDO-AJAN ELÄMÄÄJAPANISSA
Kirjan kansi, jossa on japanilainen nainen kimonossa, sake-pullo ja kuppi, sekä teksti "Emmy Fränti EDO JA KESTÄVYYDEN TAITO". Taustalla on punainen ja keltainen sävy.
KIRJAT

Miten kirja Edo-ajasta syntyi?

Idea kirjan kirjoittamisesta Edo-ajan historiasta syntyi, kun osallistuin Scandinavia-Sasakawa -säätiön tuella Kioton Design-viikoille elo-syyskuussa 2024. Design-viikoilla kiertelimme pienen ryhmän kanssa kiotolaisissa taideteollisuusalan työpajoissa ja yrityksissä. Olin jo aiemmalla työmatkalla vieraillut Kiotossa taideteollisuusalan oppilaitoksissa ja tutustunut mm. perinteisten keramiikkataitojen opetukseen. Design-viikon vierailuilla, keskusteluissa yrittäjien ja muiden osallistujien kanssa sekä lopun seminaarissa toistui Edo-aika ja sen ajatusmaailma. Vasta tuolloin todella hahmotin, että Edon kaupunki ( nykyinen Tokio) oli 1700-luvun alussa maailman väkirikkain miljoonakaupunki. Ja huolimatta sen valtavasta väkimäärästä ja monimuotoisesta kulttuurista se tunnetaan nykyään lähes jätteettömänä kaupunkina, jossa ihmisten toimintaa ohjasivat monet sellaiset toimintamallit, joita nykyään kutsuisimme kestäviksi tai vihreiksi.

Iski inspiraatio ja tajusin, että tästähän pitää kirjoittaa kirja. Alunperin ajatus oli kirjoittaa vain tuon ajan kestävistä ajatusmalleista, vihreistä taidoista. Niistä, jotka ohjasivat ihmisiä olemaan tuottamatta jätettä, kunnioittamaan materiaa, kierrättämään ja näkemään kauneutta ajan jäljissä. Mutta mitä pidemmälle asiaa aloin tutkia, sitä enemmän innostuin Edo-ajasta kokonaisuutena. Kirjaa kestävistä taidoista ei voinut kirjoittaa ilman, että kertoi yhteiskunnasta, jossa ne syntyivät.

Kirjan ilmestyttyä minulle sanottiin, että Edo-ajasta olisi voinut tehdä paljon paksumman kirjan. Totta kai! Mutta siinä olisi mennyt viisi vuotta. Halusin kertoa Edo-ajasta tiiviisti ja selkeästi, tuoda esille tavallisten ihmisten arjen. Sen, minkälaista elämää tuon ajan olosuhteet ja ajattelu tuottivat. Koin, että teema on valtavan ajankohtainen. Sain itse suoranaisia illuminaatioita Edo-ajan historian äärellä. Mennyt tuli eläväksi ja lähelle. Halusin myös tuoda Edo-ajan ajattelua tähän päivään, soveltaa ja pohtia, mitä se paljastaa meidän tavastamme antaa merkityksiä esimerkiksi materialle tai ajalle.

Vaikka kiinnostus Japanin historiaa ja kulttuuria kohtaan on valtavaa, on Edo-aika kokonaisuutena kuitenkin melko vähän tunnettua. Edo ja kestävyyden taito on toistaiseksi ainoa suomeksi kirjoitettu, nimenomaan Edo-ajan elämäntapaa käsittelevä kirja.
Helmikuu 2026

KIRJAT

Edo Turun Tabi-salongissa

Edo ja kestävyyden taito julkaistiin helmikuussa ja jo huhtikuussa siitä otettiin toinen painos. Tämä tietysti on äärimmäisen ilahduttavaa! Olen itse täysin Edo-aikaan uppoutunut, joten valtavan mielelläni jaan siitä tietoa sekä kirjan että myös vierailujen ja luentojen muodossa. Ja mikä parempaa kuin kohdata samasta asiasta kiinnostuneita ihmisiä.

Julkaisukevät toikin useampia vierailukutsuja, yhtenä ihanimpana Turun Tabi-salongista. Tabissa Edo-kirja oli kotonaan. Tabi-kauppa on kuin japanilaisen kauneuden  temppeli, minne vain silmä osuukin, se kohtaa jotain valtavan viehättävää. Oli sykähdyttävää nähdä kirjani siellä kauniisti esille asetettuna.

Tabi-salongin innostuneille kuulijoille kerroin Edo-kirjan syntyprosessista ja Edo-ajan elämästä. Näkökulmia ajan yhteiskuntaan ja kulttuuriin on valtavasti. Tämäkin vierailu on minulle suuri ilo.
Toukokuu 2026

Kunisada, MET Museum
LUENNOT

Edon elämässä ja viihteen kelluvissa maailmoissa

Edon kaupungista ( nykyinen Tokio) kasvoi Tokugawa- shogunaatin sotilasdiktatuurin aikana elämää kuhiseva kulttuurin ja viihteen keskus. Sotilashallinto kontrolloi kaikkea kansalaisten elämää, mutta sen tarkoituksena oli taata maahan rauha. Siinä onnistuttiinkin, ja japanilaiset saivat elää yli kaksisataa vuotta ilman maan sisällä riehuvia sotia tai ulkopuolelta tulevia uhkia.

Tokugawa-hallinnon alkuvuosikymmeninä maa sulkeutui myös muulta maailmalta lähes kokonaan. Tarkoin kontrolloidut kauppasuhteet sallittiin vain Kiinan, Korean sekä Hollannin kanssa. Käytännössä maa oli omavarainen. Shogunaatin pääideologia oli neokungfutselaisuus, mikä loi jäykän hierarkisen yhteiskunnan. Toisaalta rauhan aika takasi vähitellen ihmisille verrattain hyvän ja vakaan elämänlaadun, toki oman säätynsä sisällä.

Soturiluokasta samuraista tuli rauhan aikana virkamiehiä. Samalla etenkin Edon kaupungin kauppiasluokka alkoi kasvaa ja vaurastua, kun he vastasivat yhä kasvavan kaupungin väen tarpeisiin. Hyvinvoinnin myötä vapaa-aika lisääntyi samurai- ja kauppiasluokissa ja se alkoi näkyä kaupungin kasvavana viihdetarjontana. Kaupunkilaiset lukivat valtavasti, kävivät kabuki-teatterissa, seurasivat kaupungin tapahtumia ja politiikkaa. Yoshiwaran huvikortteleissa tuli jokaisen käyntien rahoittamiseen kykenevän miehen viihtyä ja Yoshiwaran kurtisaanit olivat aikansa tähtiä, muoti-ikoneita ja tyylitaitureita.

Edo ja kestävyyden taito-kirjan ilmestymisen jälkeen olen käynyt useissa tilaisuuksissa kertomassa Edon elämästä. Syksyllä 2026 pidin Helsingin seudun kesäyliopistossa ensimmäisen luentosarjan Edon kaupunkikultturista ja sen viihteen kelluvista maailmoista. Uusintojakin on tulossa ja lisää luentosarjoja Edo-kauden elämästä.
Lokakuu 2026

Hiroshige, MET MUSEUM.
LUENNOT

Yōkaiden ja yūreiden vallassa

Syksyllä 2026 pidin Edon kaupunkikulttuurista ja viihteestä kertovan luentosarjan lisäksi luentosarjan Japanin oudoista olennoista, kummituksista ja kauhutarinoista. Helsingin seudun kesäyliopiston luentosarja toteutettiin teamsin kautta tavoittaen näin yōkaista ja yūreista kiinnostuneet kuulijat kautta maan. Osallistujia kurssilla olikin kahdeksankymmentä, joten aihe kiehtoo.

Japaninkielen yōkai -sana tarkoittaa jotakin kummallista, salaperäistä, outoa ja lumoavaa. Yleisnimityksenä sillä viitataan japanilaisiin yliluonnollisiin olentoihin. Yliluonnollisten -ja toisaalta usein myös hyvin arkisten- olentojen kirjo on kautta Japanin historian uskomattoman runsas ja monimuotoinen. Alakategorioita  ja ryhmiä kaikilla kummajaisilla, muodonmuuttajilla ja hirviöillä on vaikka kuinka paljon, meillä ihmisillä kun on halu saada asiat luokitelluksi ja nimetyiksi.

Mutta yōkait eivät suostu kaventumaan mihinkään  luokkiin. Niiden  selittäminen on sekä hauskaa, että ihastuttavan mahdotonta. Yōkait elävät asioissa ja ilmiöissä, jonne sanat eivät ulotu. Sanotaan, ettei niitä voi ymmärtää, ellei ole elänyt yli kolmeasataa vuotta! Loistava tutkimuksen aihe koko eliniäksi siis.

Heian-kaudella ( 794-1185) hovin kauhuna ja yhteiskuntajärjestystä vavisuttavina voimina olivat kostonhaluisten aatelisten henget. Taistelevien klaanien kausi (1185-1600) oli onien eli demoneiden aikaa. Edo-ajan (1600-1868) kyynisiksikin kutsuttujen kaupunkilaisten elämässä ja suurkapungin pimeillä kujilla yōkaita vaikutti syntyvän suurin joukoin lisää. Ne valloittivat viihteen ja saivat osakseen myös monenlaisia poliittisia merkityksiä. Moderni aika myllersi vanhat uskomukset, mutta ei sammuttanut niiden voimaa. Kiinnostus yōkaihin on jo hyvän aikaa sitten ylittänyt Japanin saarivaltion rajat.

Yōkai kara miru nihonjin no kokoro on sanonta, jolla tarkoitetaan yōkaiden läpi japanilaiseen sydämeen katsomista, niiden kautta japanilaisuuden ymmärtämistä.  Mutta ehkä muutakin?  Kun tutkimme yōkaiden maailmaa, mitä oikeastaan tutkimme? Outoja olentoja -vai ehkä itseämme?
Marraskuu 2026